DIY obeliski

Kärhön pajuobeliski oli jo viime kesänä vähintäänkin hutera. Talven jälkeen ensimmäisissä kevättuulissa obeliski irtosi maasta ja rikkoutui, kun se vieri tuulessa usean metrin matkan.

Keväällä aloitin uuden obeliskin etsimisen. Pajua en halunnut toista ja metalliset olivat joko väärän mittaiset tai todella kalliit.

Loppujen lopuksi päädyin tekemään oman obeliski talonrakennuksesta ylijääneistä harjateräksistä ja metallilangasta. Harjateräkset poikkaistiin laikalla sopivan pituisiksi, teräksen kärki laitettiin maahan ja teräksien yläpäät niputettiin yhteen rautalangalla.

Hieno siitä tuli ja juuri kärhölle sopivan kokoinen ja korkunen.

Harjateräksien yläpäähän nysväsin rautalankakukan koristeeksi.

Pariin-kolmeen kohtaan viritin myös rautalankaa poikittain, jotta kärhöllä olisi helpompi ĺöytää tiensä obeliskin korkeuksiin.

Hintaa tälle ei käytännössä tullut lainkaan, kun kaikki tavarat löytyivät omasta takaa. Jos tavarat olisi joutunut ostamaan, harjateräs olisi maksanut vajaa 3 euroa per kuuden metrin pätkä (pari kappaletta riittää hyvin) ja rautalanka olisi maksanut reilu euron 45 metrin rullasta.

Hypertufa ensimmäisen vuoden jälkeen

Blogia pidempään - tai ainakin vuoden ajan - seuranneet muistavat ehkä hypertufa-projektini viime kesänä. Itse asiassa lähes päivälleen vuosi sitten.

 
Hypertufa on siis istutusruukku sementin ja turpeen sekoituksesta. Pienenä DIY-entusiastina ja yllätyshulluna lähdin sitten ensimmäisestä hypertufastani tekemään semmoista lähes kolme metriä leveää kukkalaatikkoa.

Projektista voi lukea enemmän viime vuoden postauksissa:

• Osa 1: Mikä hypertufa? Suunnitelmia.
• Osa 2: Muotin nikkaroiminen ja valu.
• Osa 3: Istutussuunnitelmia.
  
• Osa 4: Muotin purku.
• Osa 5: Hypertufan siirtäminen paikalleen.
• Osa 6: Istutukset.

Mielenkiintoista on kuitenin se, miltä hypertufa näyttää vuosi myöhemmin. Onko pinta niin patinoitunut ja sammaloitunut kuin toivoin.

Lähes. Kyllähän se on jo vuodessa kasvattanut ihan mukavasti sammalta, mutta vuosien saatossa odotan kyllä vielä vahvempaa ja tuuheempaa sammalenkasvua.

Hypertufan kulma ja alareuna, jotka hieman hajosivat hypertufaa siirtäessa paikalleen, eivät enään pistä silmään. Se ikään kuin kuuluu kokonisuuteen, että laatikko on hieman kolhiintunut samalla tavalla kuin se on sammaloitunutkin.

Entä talven kestävyys? No ei se ainakaan hajonnut, mikä oli suurin pelkoni.

Talveksi en peittänyt tai eristänyt laatikkoa millään tavalla eikä siksi ollut kovin iso yllätys, että kaikki istuttamani perennat eivät nouseetaan tänä keväänä. 'Blue Ivory' -kuunlilja ja tuoksuorvokkia 'Queen Charlotte' eivät pärjänneet talven yli ja näiden tilalle istutin uudet keväällä.

Suuri ilon aihe oli kuitenkin se, että aiemmin kuvissakin näkemänne tarhakurjenmiekka 'Consummation', joka ei kukkinut lainkaan viime kesänä, nousi maasta reippasti ja uljaasti ja on nyt täydessä kukassa. Myös vaaleanpuhainen jalokielo pärjäsi talven yli, vakkei kukkia niissä ole näkynytkään.

Kaiken kaikkieen mieluinen ja omasta mielestäni onnisunut projekti. Hypertufan tekeminen on hauskaa puuhastelua - pitää koeilla vielä parin pienemmän istutusruukun tekemistä!

Lilasta lilaan

Puutarhan toisen vaiheen loppu alkaa häämöttämään. Ensimmäisessä vaiheessa kukkivat ja kuihtuivat tulpaanit. Toisessa vaiheessa kukkivat ihanat lilat ukkolaukat. Nyt ukkolaukat ovat vielä täydessä kukassa. Hetken.

Tämän vuoden uutuus on iiris. Ostin viime vuonna kolme iris germanica -tainta, joista kaksi sijoitin rakentamaani hypertufaan. Viime vuonna ne eivät kukkineet. Arvatkaa ilahduinko, kun näin kukkanuput tänä vuonna!

Lilaa väriä yllääpidetään myös ukkolaukkojen jälkeen. Ovathan nämä iiriksen vaan niin ihania.

Aurinkoista sunnuntaita!

Iso kukkalaatikko parveketerassille, DIY-projektin osa 2

Seuraavaksi asiaa parveketerassin ison kukkalaatikon toteutuksesta.

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, peräkärryllinen tarvikkeita hankittiin Byggmaxista: lautaa, ruuveja, eristelevyä ja muovia. Niistä minun kukkalaatikko tulee olla tehty.

Koska laatikolle tulee pituutta lähes viisi metriä, puutavara pätkäistiin oikean mittaisiksi pihalla. Korkeutta laatikolla tulee reilu 70 senttiä ja leveys on puolisen metiä. Pienet puutavarat kannettiin terassille sisäkautta ja pidemmät puut nostettiin kaiteen yli ulkokautta.

Lopuksi haettiin työkalut ja työnaisen luottojuoma aurinkoiselle päivällä.

(Ps. Tässä on muuten se sohvatyynyjen säilytyskaluste, joka myös pitää uusia. Siitä enemmän myöhemmin.)

Ensin lähdimme tekemään laatikon pitkiä laitoja. Etupuolelle halusin vain kokonaisia pituuksia, ettei rumat saumakohdat näkyisi.

Abessinialainen kissamme Berttakin pääsi kuvaan.

Etupuoli tehty, takapuoli meneillään. Apurina oli appiukko ja nostoapuna myös mies. Painoa laatikkolla on mukavasti ottaen huomioon painekyllästetyn puun määrän.

Kun latikko oli saatu kasaan, kiipesin vielä laatikon sisäpuolelle ja kiinnitin pohjan kannakkeet.

Appiukon avulla laatikon yläreunan viimeistelevä kapeampi lauta sahattiin jiiriin.

Tässä runko nyt on valmiina.

Vielä puuttuu laatikon sisus. Toiveikkaana harrastepuutarurina kokeilen eristää laatikon, jos vaikka istuttamani monivuotiset kasvit tarkenisivat talven yli. Asumme kuitenkin Etelä-Suomessa Vantaalla, joten leudon talven tullen toivoa (ehkä?) on. Vai mitä luulette?

Projekti jatkuu juhannuksen jälkeen.

Kylttiprojektia ja ukkolaukkaa

Aina välillä tuntuu, että unodan ainakin hetkellisesti istuttamieni kasvien nimet. Etenkin silloin, kun esittelen puutarhaani jollekulle.

Olen haaveillut tyylikkäistä kylteistä, joihin voisin kirjoittaa kasvien nimet. Vähän niinkuin oikeassa puutarhassa.

Jokunen viikko sitten löysin sopivat kyltit Plantagenista. Mukaan nappasin kaikki jäljellä olevat kyltit evätkä ne silloinkaan riitä. Pitänee ostaa lisää...

Sain kyltit tekstitettyä vasta äskettäin. Mitä pidätte? Minun mieleen ne ovat ainakin.

Myös ihana ukkolaukka sai oman kyltin. "Purple Sensation" -ukkolaukka on juuri puhkeamassa kukkaan!

Ihanaa viikon alkua itse kullekin!