Hypertufa on siis istutusruukku sementin ja turpeen sekoituksesta. Pienenä DIY-entusiastina ja yllätyshulluna lähdin sitten ensimmäisestä hypertufastani tekemään semmoista lähes kolme metriä leveää kukkalaatikkoa.
Projektista voi lukea enemmän viime vuoden postauksissa:
- Osa 1: Mikä hypertufa? Suunnitelmia.
- Osa 2: Muotin nikkaroiminen ja valu.
- Osa 3: Istutussuunnitelmia.
- Osa 4: Muotin purku.
- Osa 5: Hypertufan siirtäminen paikalleen.
- Osa 6: Istutukset.
Mielenkiintoista on kuitenin se, miltä hypertufa näyttää vuosi myöhemmin. Onko pinta niin patinoitunut ja sammaloitunut kuin toivoin.
Lähes. Kyllähän se on jo vuodessa kasvattanut ihan mukavasti sammalta, mutta vuosien saatossa odotan kyllä vielä vahvempaa ja tuuheempaa sammalenkasvua.
Hypertufan kulma ja alareuna, jotka hieman hajosivat hypertufaa siirtäessa paikalleen, eivät enään pistä silmään. Se ikään kuin kuuluu kokonisuuteen, että laatikko on hieman kolhiintunut samalla tavalla kuin se on sammaloitunutkin.
Entä talven kestävyys? No ei se ainakaan hajonnut, mikä oli suurin pelkoni.
Talveksi en peittänyt tai eristänyt laatikkoa millään tavalla eikä siksi ollut kovin iso yllätys, että kaikki istuttamani perennat eivät nouseetaan tänä keväänä. 'Blue Ivory' -kuunlilja ja tuoksuorvokkia 'Queen Charlotte' eivät pärjänneet talven yli ja näiden tilalle istutin uudet keväällä.
Suuri ilon aihe oli kuitenkin se, että aiemmin kuvissakin näkemänne tarhakurjenmiekka 'Consummation', joka ei kukkinut lainkaan viime kesänä, nousi maasta reippasti ja uljaasti ja on nyt täydessä kukassa. Myös vaaleanpuhainen jalokielo pärjäsi talven yli, vakkei kukkia niissä ole näkynytkään.
Kaiken kaikkieen mieluinen ja omasta mielestäni onnisunut projekti. Hypertufan tekeminen on hauskaa puuhastelua - pitää koeilla vielä parin pienemmän istutusruukun tekemistä!
Todella kaunis sammalpeite!
VastaaPoistaEikö olekin! Toivottavasti sammalta tulee vielä lisää ajan saatossa!
Poista