Näin siinä sitten meni. Samaiset naapurit, jotka jättivät huomautuksen rakennuslupamme käsittelyvaiheessa, ovat nyt jättäneet oikaisuvaatimuksen myönnettyyn lupaan. Toisin sanoen rakennuslupamme on periaatteessa peruutettu, eli mitään ei pystytäkään tontilla tekemään.
Valitusaika umpeutuu tänään klo 16.00, ja maanantaina voimme varmistaa, ettei muita oikaisuvaatimuksia ole tullut.
Aikaisemmin viikolla tullut oikaisuvaatimus koski parveketta, jonka sijainnista, koosta ja näköyhteydestä naapuritontille valitettiin. Lisäksi oikaisuvaatimuksessa haluttiin, että rakennusalueen ympärille rakennettaisiin suoja-aita.
Puhuin kaupungin lupapäällikön kanssa puhelimessa, ja hän piti sitä hyvin epätodennäköisenä, että myönnetty lupa peruutettaisiin tai edes muutettaisiin. Oikaisuvaatimus käsitellään seuraavassa jaoskokouksessa, jota harmiksemme ei järjestetä kesälomien takia heinäkuussa vaan vasta 17. elokuuta. Eli puolitoista kuukautta olisi taas odotettava tumput suorina...
Aiomme maksaa vakuusmaksun Vantaan kaupungin rakennusvalvonnalle, jonka puitteissa saamme jatkaa rakennustyötä edistäviä toimenpiteitä, kuten puiden kaato ja kevyt maaurakointi paalutuksineen. Vakuuden suuruus on 17 euroa per talon pohjan pinta-ala, eli meidän tilanteessa 17 euroa x 91 m2 = 1 547 euroa.
Ensi viikon perjantaina 9.7. kaupungin mittausosastolta vieraillaan tontillamme, kun rakennuksen nurkat ja korkeus merkitään. Maanantaina 12.7. tapaamme kaupungin katutarkastajan Viikatetiellä. Joudumme vetämään sähköt kadun toiselta puolelta eli kaivamaan kadun auki, ja sitä varten kadun kunto tarkistetaan ennen töiden aloittamista. Tapaamisen jälkeen ajamme vielä Tikkurilan Rakennusvalvontaan, jossa ojennamme vakuuden suuruisen pankkivekselin virkailijalle, ja maksamme lisää rahaa siitä, että saamme avata Viikatetien sähkön tuomiseksi tontille.
Huhheijaa. Todellakin semmoinen tunne, että yksi askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin. Ja rahaakin kuluu ihan mukavasti tässä asioiden järjestymistä odotellessa.
