Mustasukkaisuudesta kipeänä seuraan kaveri-bloggaajien upeita kuvia maaurakoista, taloelementtien pystytykisistä, seinien maalaamisista ja sisävalojen asentamisista. Minäkin haluan! Käytyäni Talo Värjölää katsomassa valtasi krooninen kiputila ja ahdistus - mitä, jos projektistamme ei tule yhtään mitään. Jos rakennuslupaa ei tulekaan tai jos naapurit valittavat ja projekti myöhestyy merkittävästi. Jos, jos, jos... *ahdistus*
No ei auta muu, kuin tsempata eteenpäin, pelätä pahinta ja toivoa parasta.
Huomenna tapaan tontilla pihasuunnittelijan. Tuntuu hieman naurettavalta puhua tulevasta pihasta, kun yhtään kaivinkonettakaan ei vielä tontilla ole käynyt. Toisaalta olen ymmärtänyt, että pihaakin on parempi suunnitella mieluummin ajoissa kuin liian myöhään. Tavoitteena on siis keskustella mahdollisuuksista ja toiveista ottaen huomioon savisen maamme. Tapaamisen pohjalta maisemaarkkitehti piirtä luonnoskuvan. Maaurakkaa sitten aloittaessa on jo jotkut perusasiat tiedossa, mikä ilmeisesti on hyvä juttu.
Pihasuunnittelijan valitsimme ilman kilpailutusta tai miettimistä sen enempää. Kumppani on Espoossa sijaitseva puutarhaliike Helling, joka on tuttu jo kouluajoilta, kun perheyrityksen tytär kävi samaa koulua rinnakkaisluokalla ja kuului samoihin kaveriporukoihin. Toinen lapsuudenystävä palkkasi heidät tänä keväänä omaa pientä paritalon pihaa suunnittelemaan, ja hän oli todella tyytyväinen saamastaan asiantuntevasta palvelusta sekä suunnittelu- että rakentamisvaiheessa, ja tietenkin myös lopputuloksesta. Kuvareferenssejä Hellingin aiemmista puutarhatöistä löytyy täältä.
Vaikkei rakennusluvasta vielä ole mitään tietoa, Vantaan kaupungin viheralueyksiköstä tuli vihreää valomerkkiä kaupungin mailla olevan soraisen ulkoilutien käyttölupaan liittyen. Isojen ja painavien työkoneiden kuljettaminen tontillemme kantatontin kautta ei nimittäin onnistu, ja joudumme kuljettamaan (tai oikeastaan parempi sanamuoto olisi saamme kuljettaa) ne kääntöpaikan kautta viheralueen ulkoilutielle. Onneksi se on tukeva ja kova soratie, ja se on palvellut samoissa asioissa myös naapurin alatontin rakennusvaiheessa. Kirjallinen lupa tupsahtanee postiluukusta sisään vielä tämän viikon aikana. Torstaina aamulla tapaan viheryksikön asiantuntijan ja todetaan ja dokumentoidaan yhdessä tien nykykunto. Sopimukseen tietenkin kuuluu, että tie on jätettävä samankuntoisena rakennustyön päädyttyä.
Tsemppiä vaan. Ei voi muuta kuin toivoa, että asiat järjestyvät, ja ihan hyvät lähtökohdat teillä kuitenkin tuossa on. Naapureista ei kannata välittää, sillä jos talo on kaavan mukainen ei naapureilla hirveästi ole mahdollisuuksia teidän rakentamistanne estää.
VastaaPoistaTuo on tuttu tunne täälläkin. Ahdistus varmaan helpottaa kun työt käynnistyvät, jaksaisi vaan sinne asti.
VastaaPoistaJoo, ja minä tulen sitten marisemaan teidän blogeihin, kun teidän talot vain tupsahtavat tontille ja sitten kohta jo asuttekin siellä. Siinä vaiheessa me varmaan nakutellaan kattohuopia vasta paikalleen... :)
VastaaPoistaTuo ahdistus ja kova polte oli meillä päällä silloin kun pohjat oli valmiina ja taloa vaan sitten odoteltiin. Nyt sitten meinaa töitä olla enemmän kun kerkiää tekemään niin ajan puute. TÄn ajan te voikin käyttää sisustussuunnittelun läpi käyntiin. Meillä meinasin nimittäin sne kanssa tulla jo harmaita hiuksia, mutta onneksi vastaan on tullut ihania valokuvia.
VastaaPoistaPiha suunnitteluaon ihan hyvä miettiä, meillä koko asiaa ollaan nopeasti hutaistne katsottu. Toisin sanoen tuohon kiviä ja tuonne mahdollinen kasvimaa, siihen se on sitten jäänytkin...:D
Ah, niin tuttua! Ainakin minulla ahdistaa suurin piirtein kerran viikossa... Mutta onneksi lopussa kiitos seisoo:). Ja ahdistus helpottaa aina ennen uutta:). t. ahdistus-kaveri
VastaaPoistaEi voi muuta sanoa kun teillä on homma ihan hukassa kun pääsuunnittelijat vaihtuu tämän tästä tälläisessa vaiheessa. Mahtaako ne osata suunnitella edes noin vaativalle ja arvokkaalle paikalle soveltuvaa taloa, kun ikkunatkin on ollut vääräntyyppistä.
VastaaPoista